Kun katsoo, mistä poliitikot puhuvat, huomaa että he ovat kykenemättömiä priorisoimaan tämän maailman asioita. Esim. vilkaisu ulkoministeri Stubbin blogiin osoittaa, että häntä ei ole koskaan kiinnostanut kommentoida pohjoismaalaisen veljeskansamme, islantilaisten, ahdinkoa. Islantilaisilla on sentään pelissä koko kansantalous. EU:n jäseneksi pitäisi Islanti vaan Stubidon mukaan saada.
Ensin Islannin kansaa kiristettiin maksamaan pankkien Icesave-seikkailu jopa uhkailemalla EU-hakemuksen vaikeuttamisella. (Eivätpä islantilaiset enää taida haluta EU:hun...?) Nyt kun Icesave-asiasta järjestettävä kansanäänestys on ihan nurkan takana, löytyykin jostain yllättäin miljarditolkulla rahaa eli kuten HS aiheesta kirjoitti "Kansainväliset reviisorit ja neuvonantajat ovat tutkineet sopimuksen. Luvut osoittavat, että tilanne on parempi kuin yleisesti on luultu." Voi kuinka iloinen yllätys!
Jos Islannissa ei olisi vuoden päivät sitten tapahtunut ns. kattilavallankumousta ja sitä seurannutta yleistä heräämistä (mielenosoituksiin osallistui 10 tuhatta ja myöhemmin presidentille kerättyyn addressiin jo 60 tuhatta islantilaista) niin myös siellä valtaapitävät olisivat varmasta ottaneet rahat veronmaksajien selkänahasta. Lisäksi "yllättäin löytyneet" miljardit olisivat varmasti jääneet löytämättä. Nyt Islannin presidentillä oli tarpeeksi selkänojaa jo parlamentin tekemän lain allekirjoittamatta jättämiseksi ja asiasta saatiin kansanäänestys vireille.
Islannin tapahtumat ovat mielenkiintoisia, sillä eihän omasta pankkikriisistämme ole vielä kulunut kovinkaan pitkä aika. Meillä laskun (laskutavasta riippun 10-20 miljardia euroa) kuittasi veronmaksaja ja syytetyn penkille vietiin show-mielessä vain pari hassua tyyppiä.
25.1.2010
23.1.2010
Jos eläisin uudestaan
IF I HAD MY LIFE TO LIVE OVER
I'd dare to make more mistakes next time.
I'd relax, I would limber up.
I would be sillier than I have been this trip.
I would take fewer things seriously.
I would take more chances.
I would climb more mountains and swim more rivers.
I would eat more ice cream and less beans.
I would perhaps have more actual troubles,
but I'd have fewer imaginary ones.
You see, I'm one of those people who live
sensibly and sanely hour after hour,
day after day.
Oh, I've had my moments,
And if I had it to do over again,
I'd have more of them.
In fact, I'd try to have nothing else.
Just moments, one after another,
instead of living so many years ahead of each day.
I've been one of those people who never goes anywhere
without a thermometer, a hot water bottle, a raincoat
and a parachute.
If I had to do it again, I would travel lighter than I have.
If I had my life to live over,
I would start barefoot earlier in the spring
and stay that way later in the fall.
I would go to more dances.
I would ride more merry-go-rounds.
I would pick more daisies.
Nadine Stair,
85 years old. (via)
I'd dare to make more mistakes next time.
I'd relax, I would limber up.
I would be sillier than I have been this trip.
I would take fewer things seriously.
I would take more chances.
I would climb more mountains and swim more rivers.
I would eat more ice cream and less beans.
I would perhaps have more actual troubles,
but I'd have fewer imaginary ones.
You see, I'm one of those people who live
sensibly and sanely hour after hour,
day after day.
Oh, I've had my moments,
And if I had it to do over again,
I'd have more of them.
In fact, I'd try to have nothing else.
Just moments, one after another,
instead of living so many years ahead of each day.
I've been one of those people who never goes anywhere
without a thermometer, a hot water bottle, a raincoat
and a parachute.
If I had to do it again, I would travel lighter than I have.
If I had my life to live over,
I would start barefoot earlier in the spring
and stay that way later in the fall.
I would go to more dances.
I would ride more merry-go-rounds.
I would pick more daisies.
Nadine Stair,
85 years old. (via)
18.1.2010
Pieni kokeilu nimeltä sivistys
1900-luvulle kulminoitunut yhteiskunnallinen (=sotateollinen) kehitys tuntuu valtavan mittaluokan pettymykseltä, jota pedattiin teknologian, kaupan, kulttuurielämän ja lisääntyvän hyvinvoinnin lupauksilla. Kuitenkin kävi niin, että teknologiasta tuli työkalun sijaan suuri uhka, kaupasta tuli suuri riistäjä ja riippuvuuden rakentaja, kulttuuri tarjosi pornografiaa ylevöittämisen sijaan ja hyvinvoinnin haasteet muuttuivat monta kertaa monitahoisemmiksi.
On muodikasta paatoksella paheksua ja demonisoida kapitalismia, kulttuuri-imperialismia ja kulutusyhteiskuntaa. Mutta niiden elinvoima on hiipumassa, joten antaa niiden maatua. Ihmiskunnalle avautuu uusi tulevaisuudennäkymä, jossa vanhan maailman ahdistavat voimat ovat menettäneet merkityksensä. Yksilön näkökulmasta katkeruus on luonnollista. Ihmisen elämä on lyhyehkö pyrähdys historian mannerlaattojen liikkeisiin verrattuna. Yksikin sota on yksilölle liikaa.
Tieteen, politiikan ja uskonnon instituutioiden valtavasta epäonnistumisesta huolimatta monet ihmiset ovat eläneet onnellista elämää. Yksilöinä. Omassa intiimissä rauhassaan, rakkaiden ihmisten ja harrastustensa ympäröiminä osa meistä on onnistunut elämään onnellista elämää. Oikeastaan onnen salaisuus näinä aikoina on ehkä ollutkin terve kyky sivuuttaa instituutiot ja niiden tarjoilema elämänmalli ja sovinnaisuus.
Onnen salaisuus on ollut itsepintaisen piittaamaton halu seurata omaa yksilöllistä johtotähteään. Enkä usko, että se tulee koskaan muuttumaan. Avain tulevaisuuteen on se, että suurempi osa ihmisistä ymmärtää tämän totuuden ja luopuu halustaan työntää nenänsä toisten ihmisten elämään.
Yksi koko ei sovi kaikille ja elämän kysymyksiin ei ole vain yhtä oikeaa vastausta. Ihmisten tulee saada ajatella ihan mitä tahansa. Mitä tahansa ei välttämättä kannata ajatella, mutta mitä tahansa tulee saada ajatella ja kaikesta tulee saada puhua. Ajatteleminen ja puhuminen ovat olemassa, jotta asioita voidaan käsitellä ilman, että varsinaisesti täytyy tehdä mitään.
Nämä kirjaimet tällä sivulla voidaan kuitenkin järjestää siten, että joku kokee ne uhaksi omalle asemalleen poliittisella pelilaudalla. Kaikki eivät kannata ilmaisun ja ajatuksen vapautta. Ihmiset valvovat toistensa tekemisiä ihan liian tarkkaan. Yhdellä tasolla kameroiden ja läpivalaisulaitteiden määrä kasvaa räjähdysmäisesti, mutta toisella tasolla puututaan jo siihen, mitä ihmisten tulisi ajatella. Sovinnaisuudesta on tullut maailman syöpä.
Ihmisten hallitsemisesta kiinnostuneiden tahojen näkökulmasta jokainen ajatus ja kiinnostuksen kohde on kannanotto, joka määrittelee yksilöä poliittisella pelilaudalla. Hallinnan kannalta on oleellista ehdollistaa ihmiset tunnistamaan sovinnaisen ja epäsovinnaisen välinen raja ja kavahtamaan sen ylittämistä.
Kaikki poliittiset puolueet ovat sovinnaisten rajojen sisäpuolella. Ne edustavat instituutioita yksilöitä kohtaan, vaikka ne antavat ymmärtää asian olevan toisin päin. Politiikka on show-painia, jossa stereotyyppisiä kuvia edustavat puolueet käyvät taistelua asioista, jotka ovat oleellisia ainoastaan sovinnaisuuden naiiveissa puitteissa.
Tiede edustaa sitä, mitä on sovinnaista ajatella luonnosta. Kaiken sovinnaisen tieteellisen ajattelun lävistää ihmisen halu valloittaa ja alistaa luonto ikään kuin ymmärryksen saavuttamisen lopputulos olisi aina kohteensa kukistaminen. Tiede, jonka pitäisi olla arvovapaa ja puolueeton, onkin aivan ilmiselvästi sotateollisen järjestelmän jatke.
Kaikki instituutiot, itse asiassa koko nk. sivistys, on vain pieni kokeilu, jos se suhteutetaan ihmisyyden koko kuvaan. Ihmisen luovuudella ja ymmärryskyvyllä ei ole rajoja, joten miksi pitäisi tyytyä 1900-lukua leimanneeseen materialismiin?
Ihmiskunnan edessä oleva ”vallankumouskaan” ei ole väkivallaton, mutta on oleellista ymmärtää, että kaikki väkivalta lähtee liikkeelle niistä tahoista, jotka yrittävät puolustaa saavuttamiaan asemia. Eteenpäin ajava voima puolestaan perustuu itseisarvoisesti yksilön vapauteen ja järkähtämättömään vakaumukseen seurata omaa kutsumustaan.
On muodikasta paatoksella paheksua ja demonisoida kapitalismia, kulttuuri-imperialismia ja kulutusyhteiskuntaa. Mutta niiden elinvoima on hiipumassa, joten antaa niiden maatua. Ihmiskunnalle avautuu uusi tulevaisuudennäkymä, jossa vanhan maailman ahdistavat voimat ovat menettäneet merkityksensä. Yksilön näkökulmasta katkeruus on luonnollista. Ihmisen elämä on lyhyehkö pyrähdys historian mannerlaattojen liikkeisiin verrattuna. Yksikin sota on yksilölle liikaa.
Tieteen, politiikan ja uskonnon instituutioiden valtavasta epäonnistumisesta huolimatta monet ihmiset ovat eläneet onnellista elämää. Yksilöinä. Omassa intiimissä rauhassaan, rakkaiden ihmisten ja harrastustensa ympäröiminä osa meistä on onnistunut elämään onnellista elämää. Oikeastaan onnen salaisuus näinä aikoina on ehkä ollutkin terve kyky sivuuttaa instituutiot ja niiden tarjoilema elämänmalli ja sovinnaisuus.
Onnen salaisuus on ollut itsepintaisen piittaamaton halu seurata omaa yksilöllistä johtotähteään. Enkä usko, että se tulee koskaan muuttumaan. Avain tulevaisuuteen on se, että suurempi osa ihmisistä ymmärtää tämän totuuden ja luopuu halustaan työntää nenänsä toisten ihmisten elämään.
Yksi koko ei sovi kaikille ja elämän kysymyksiin ei ole vain yhtä oikeaa vastausta. Ihmisten tulee saada ajatella ihan mitä tahansa. Mitä tahansa ei välttämättä kannata ajatella, mutta mitä tahansa tulee saada ajatella ja kaikesta tulee saada puhua. Ajatteleminen ja puhuminen ovat olemassa, jotta asioita voidaan käsitellä ilman, että varsinaisesti täytyy tehdä mitään.
Nämä kirjaimet tällä sivulla voidaan kuitenkin järjestää siten, että joku kokee ne uhaksi omalle asemalleen poliittisella pelilaudalla. Kaikki eivät kannata ilmaisun ja ajatuksen vapautta. Ihmiset valvovat toistensa tekemisiä ihan liian tarkkaan. Yhdellä tasolla kameroiden ja läpivalaisulaitteiden määrä kasvaa räjähdysmäisesti, mutta toisella tasolla puututaan jo siihen, mitä ihmisten tulisi ajatella. Sovinnaisuudesta on tullut maailman syöpä.
Ihmisten hallitsemisesta kiinnostuneiden tahojen näkökulmasta jokainen ajatus ja kiinnostuksen kohde on kannanotto, joka määrittelee yksilöä poliittisella pelilaudalla. Hallinnan kannalta on oleellista ehdollistaa ihmiset tunnistamaan sovinnaisen ja epäsovinnaisen välinen raja ja kavahtamaan sen ylittämistä.
Kaikki poliittiset puolueet ovat sovinnaisten rajojen sisäpuolella. Ne edustavat instituutioita yksilöitä kohtaan, vaikka ne antavat ymmärtää asian olevan toisin päin. Politiikka on show-painia, jossa stereotyyppisiä kuvia edustavat puolueet käyvät taistelua asioista, jotka ovat oleellisia ainoastaan sovinnaisuuden naiiveissa puitteissa.
Tiede edustaa sitä, mitä on sovinnaista ajatella luonnosta. Kaiken sovinnaisen tieteellisen ajattelun lävistää ihmisen halu valloittaa ja alistaa luonto ikään kuin ymmärryksen saavuttamisen lopputulos olisi aina kohteensa kukistaminen. Tiede, jonka pitäisi olla arvovapaa ja puolueeton, onkin aivan ilmiselvästi sotateollisen järjestelmän jatke.
Kaikki instituutiot, itse asiassa koko nk. sivistys, on vain pieni kokeilu, jos se suhteutetaan ihmisyyden koko kuvaan. Ihmisen luovuudella ja ymmärryskyvyllä ei ole rajoja, joten miksi pitäisi tyytyä 1900-lukua leimanneeseen materialismiin?
Ihmiskunnan edessä oleva ”vallankumouskaan” ei ole väkivallaton, mutta on oleellista ymmärtää, että kaikki väkivalta lähtee liikkeelle niistä tahoista, jotka yrittävät puolustaa saavuttamiaan asemia. Eteenpäin ajava voima puolestaan perustuu itseisarvoisesti yksilön vapauteen ja järkähtämättömään vakaumukseen seurata omaa kutsumustaan.
3.1.2010
Lopetetaan teeskenteleminen
Godfrey Bloom MEP - Stop pretending we run our own country!
Yleisellä tasolla sama pätee Suomeen.
Yleisellä tasolla sama pätee Suomeen.
1.1.2010
27.12.2009
Esteettis-atleettinen kysymys
"En ole koskaan ottanut tipan tippaa viinaa tai polttanut tupakkaa. Se ei ole moraalikysymys, vaan esteettis-atleettinen kysymys." -Keijo Virtamo Helsinginsanomien haastattelussa
En voi väittää samaa, mitä viinan ottamiseen tulee, mutta tunnistan kun viisas - tai ainakin erikoinen :-) - ihminen puhuu.
En voi väittää samaa, mitä viinan ottamiseen tulee, mutta tunnistan kun viisas - tai ainakin erikoinen :-) - ihminen puhuu.
25.12.2009
Joulu-medley
Joku oli sitten laittanut äänityksen päälle, kun soittelin aattona pianoa :-). Ohessa 15 minuuttia kohtuullisen omituisia tulkintoja tutuista joululauluista. Pientä lämpenemistä on ehkä matkan varrella havaittavissa, sillä mielestäni setin päättävä versio Juicen "Siasta" on suorastaan puskadeelinen.
| jouluinen-pianomed... |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
